Sysmän kirkko
| Sysmän kirkko | |
|---|---|
 Sysmän kirkon länsipääty. |
|
| Sijainti | Suurkylä, Sysmä |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Tainionvirran seurakunta |
| Rakentamisvuosi | viimeistään 1520 |
| Materiaali | harmaakivi |
 |
|
Sysmän vanha kirkko on nimetty suojeluspyhimyksensä Olavin mukaan Pyhän Olavin kirkoksi. Se on harmaakivestä viimeistään 1520 rakennettu pitkäkirkko, joka on muutettu ristikirkoksi 1833–1834 intendentinkonttorin suunnitelmien mukaan.[1]
Sysmän Suurkylässä Päijänteen itärannan lahden Majutveden Kirkkolahden äärellä sijaitsevaa kirkkoa on edeltänyt luultavasti 1300-luvulta lähtien kaksi tai jopa kolme puista kirkkoa.[2][3]
Vuosina 2022–2023 kirkko peruskorjataan, ja palaa seurakuntakäyttöön vuonna 2023.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalla Sysmä kuului kirkollisesti Hollolan emäseurakuntaan. Sysmä itsenäistyi 1300-luvun jälkipuoliskolla ollen ensin Hollolan kappeli.
Kirkko oli alkuperäisessä muodossaan suorakulmion muotoinen hallikirkko (ulkomitat 28,5 m x 13,6 m), jonka kulmissa oli suuret nurkkakivet. Parhaiten on säilynyt länsipäädyn tiilikoristelu, ulkoisen saarnatuolin aukko sekä ullakonaukko. Länsipääty on koristeltu kahdella vinoneliökomerolla ja kulmatiilikentällä, joiden yläpuolella on tiilipintaan upotettu ristikomero. Kirkon länsipuolen katolla on sijainnut myös kellotorni tai kattoratsastaja, joka on purettu todennäköisesti 1700-luvulla.
Kirkkosalia ei koskaan holvattu. Keskaikaisesta rakentamiseta ei ole säilynyt paljon merkkejä, ja esimerkiksi sivuseinien ikkuna-aukkojen kokoa ja muotoa on myöhemmin muutettu. Kirkon rakentanut muurari on ollut ehkä sama mestari, joka on tehnyt Janakkalan kirkon. Runkohuoneen pohjoissivulla on sijainnut sakaristo ja eteläsivulla asehuone, mutta niiden tarkasta sijainnista tai rakennusajankohdasta ei ole varmuutta.
Kirkon viereen rakennettiin kellotapuli 1690-luvulla, ja seuraava tapuli 1770-luvulla. Nykyinen puurakenteinen ja kolminivelinen tapuli on vuodelta 1845.[5]
1700-luvun loppupuolelle tultaessa kirkko oli jäänyt seurakunnalle ahtaaksi. Siksi se laajennettiin 1832–1835 ristikirkoksi C. L. Engelin suunnitelman mukaan. Runkohuoneen sivuseinistä purettiin osa sekä kummallakin puolella olleet kylkiäiset (sakaristo ja asehuone). Käytännössä vain kirkon itä- ja länsipääty säilyivät, mutta länsipäädynkin sisäänkäynti ja ikkuna uusittiin.[2] Uudet ristisakarat ovat hieman runkohuonetta matalammat, ja niiden päädyissä on nurkkapilasterit sekä keskiaikaista tiilikoristelua imitoivat komerokoristeet.
Sysmän kirkkoa korjattiin vuonna 1953, jolloin sinne asennettiin muun muassa uudet penkit 500 hengelle. Kirkko sai myös lattialämmityksen ja uudet valaisimet. Itä- ja länsipäädyn alkuperäiset ikkunat avattiin tuolloin uudestaan, ja niihin tehtiin lasimaalaukset. Kirkko puolestaan maalattiin uudelleen vuonna 1991. Sisäpuoli sai C. L. Engelin aikaiset värit, ja C. F. Blomin kattoon vuonna 1834 maalaama aurinko entisöitiin.[6]
Kirkon peruskorjaus alkoi juhannuksen 2022 jälkeen. Korjausten on tarkoitus valmistua maaliskuussa 2023. Remontin kustannusarvio on noin kaksi miljoonaa euroa, mutta työn laajuus saattaa muuttua työn edetessä.[6]
Sisustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalla ei kirkkoon maalattu luultavasti muita koristeita kuin rakentajien itsensä maalaamat vihkiristit, joista on jäljellä kuusi. Maalausten puuttuminen on yksi osoitus siitä, että kirkkoa ei ehditty keskiajalla rakentaa aivan valmiiksi. Tähän viittaa myös tekemättä jäänyt holvaus, jonka asemesta kirkkosalin sisäkattona on lautaiset tynnyriholvit.
Kirkon kiinteästä sisustuksesta on säilynyt 1500-luvun alussa valmistettu pyhimyskaappi kuorin eteläseinällä. Kirkon veistoksia on säilynyt 1500-luvun alusta lähtien, mm. Suomessa tehdyt pyhä Jaakob vanhempi, pyhä Olavi ja Pyhä Anna sekä triumfikrusifiksi ja Neitsyt Maria. Se, että yhtään vanhempaa veistosta ei ole säilynyt, saattaa viitata edellisen puukirkon tulipaloon. 1500-luvulta tai 1600-luvun alkupuolelta on säilynyt messinkinen kastemalja, jota on ehkä pidetty puisella tai kivisellä jalustalla.[2]
Kirkon 28-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan Urkutehdas 1953.[5]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkolla sijaitseva sankaripatsas on kuvanveistäjä Lauri Leppäsen työ vuodelta 1951.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Haapio – Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. 1980. S. 316–317.
- ↑ a b c Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 330–332. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9
- ↑ Kalevi Rikkinen (toim.) ja Hannes Sihvo (toim.), Finlandia: Otavan iso maammekirja, Otava, 1985 (ISBN 951-1-08345-7, viitattu 8. elokuuta 2021), Sysmä , s. 380-381 (Osa 5: Keski-Suomi, Etelä-Savo)
- ↑ Sysmän Pyhän Olavin kirkko Tainionvirran seurakunta, tainionvirranseurakunta.fi. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ a b Haapio ja Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. 1980. S. 317.
- ↑ a b Arto Kantola: Pyhän Olavin kirkon saneeraus kestää kuukausia. Päijänteen lehti, 15.6.2022, nro 3–4, s. 4. Tmi Laiser. Issuu. (PDF) Viitattu 30.12.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sysmän kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- Pyhän Olavin kirkko (sysma.fi)